torstai 10. maaliskuuta 2011

Kiusallinen gluteiini + hyvä huono hiilihydraatti

Suosittelen lämpimästi eilen julkaistua viljojen terveellisyyttä vahvasti kyseenalaistavaa Studio55:n juttua Antti Heikkilästä. Hyödynsin muutamia kirjoituksessa käytettyjä kohtia tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Yksi hyvä suositus (ja niitähän riittää) Antti Heikkilästä lyötyy myös Markus Lundströmin blogista, mikä on merkillepantavaa kun hänellä itsellään ei ollut vakavia hiilihydraateista johtuvia ongelmia. Heikkilän neuvot "ovat erittäin käytännöllisesti sovellettavissa myös perusterveen nuoren elämään".

Vuosikymmeniä takaperin keksittiin, että rasvat ovat epäterveellisiä. Niiden sijaan pääasialliseksi energialähteeksi alettiin suositella hiilihydraatteja (sokereita ja tärkkelystä). No, kuten eräs viime viikon Voimala-ohjelman vieraista väitti, voihan se olla että jotkut laihtuvat hiilaridieetillä. Ja voivat aivan hyvin!

Jos hiilareita saa ruokavaliostaan runsaasti, on vain tärkeää muistaa fyysinen aktiivisuus. Mitä vähemmän liikumme, sitä huonommin siedämme sokereita ja tärkkelystä.

Totuus siis lienee se, että kohtalaisen harva meistä sietää hiilihydraatteja siinä määrin kuin niitä suuhumme laitamme. Saamme niitä (+ kuituja) vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä, siemenistä ja pähkinöistä... joten mihin ihmeeseen niitä viljoja tarvitaan? Varsinkaan niitä, joissa on valtavasti gluteenia?

Viljat ovat käytännöllisiä - ne säilyvät suhteellisen hyvin. Ja onhan niissä joitakin muitakin hyviä puolia, mutta omalle keholleni ne eivät kyllä kummoista ravintoa ole. Tämän huomaa päivä päivältä selvemmin. Aiemmin olin itsekin jossain määrin vilja-addikti, vaikken sitä silloin myöntänytkään.

Gluteenittomat viljat (esim. riisi, hirssi) ja viljan tapaan käytettävät kasvit (mm. tattari, quinoa) sopivat kyllä suhteellisen monelle, jos ongelma on gluteiinissa. Erään arvion mukaan Suomessa jopa puolet väestöstä olisi yliherkkiä gluteiinille. En ihmettelisi vaikka arvio pitäisi paikkansa.

Mutta lisäksi viljoissa on muitakin ongelmia: lektiinit (varsinkin vehnän) ja hiilihydraatit eli runsas tärkkelyksen määrä. Tärkkelysintoleranssi on termi, josta vasta hiljattain on alettu maassamme puhua.

Itse jätin gluteiinia sisältävät viljat pois ruokavaliostani elokuussa 2009. Ehkä vasta joulukuun alussa aloin huomata, että jaksan paremmin. Jotkut toipuvat nopeammin kuin minä, mutta omiin kokemuksiini nojaten suosittelen erinäisistä terveysongelmista kärsiville 2-6 kuukauden ehdottoman gluteiinitonta ruokavaliota. Tietysti voit käydä testeissä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että gluteiiniyliherkkyyttäsi havaittaisiin niissä. Itse olin tehnyt sen virheen aiemmin, että jatkoin viljojen syömistä kun keliakiaa ei verikokeella ollut löydetty. Koepalaa minusta ei koskaan ollut otettu. Siitä huolimatta halusin loppukesästä 2009 kokeilla gluteiinitonta elämäntapaa ja enää en voisi siitä tavasta luopua!

Vilkaiskaapa huviksenne sormenjälkiänne. Edellä olevan wikipedialinkin takaa löytyy väite, jonka mukaan glukoosin eli rypälesokerin sietokyvyllä ja sormenjäljillä on yhteys.
Itse puolestani olen enemmän tutustunut - yllätys yllätys - Peter D'Adamon opetuksiin aiheesta. Esimerkiksi

JOS sormenjäljissäsi on viivan muotoisia (mutta ei välttämättä tikkusuoria) syvennyksiä, erityisesti vaakasuuntaisia viivoja (näkyvät yleensä parhaiten peukalossa ja etusormessa) TAI jos sormenjälkesi ovat osittain tai jopa kokonaan vaikeasti tunnistettavissa
-> kärsit hyvin todennäköisesti gluteiiniyliherkkyydestä (tai lektiiniyliherkkyydestä).

Itseltäni löytyy näitä "white lines" -nimellä kutsuttavia viivoja sormistani aika paljonkin. Eivät ole vieläkään parantuneet, vaikka jo näin kauan olen gluteiinia vältellyt. Toisilla paranee, toisilla - no ehkä vielä joskus...?

Huutakaa "hep", jos sormenjälkenne saisivat mielestänne olla kauniimmat ;)

Ei muuta kuin syömään tuoreita vihanneksia (erityisesti paljon lehtivihreää), juureksia, marjoja ja hedelmiä omaa sietokykyä kuunnellen! Omassa terveydentilassanikin huomaan yleensä onko noita tullut syötyä riittävästi. Ellei, ei vireystila ole paras mahdollinen. Veren rautapitoisuuskin saattaa olla huonohko, jos ajaudun syömään liikaa "helppoja" ruokia eli pähkinöitä ja siemeniä, jotka olisivat lisukkeina ja pienemmässä määrin paljon terveellisempiä.

Niin mutta entäs se makeanhimo? Muutamia vinkkejä sen selättämiseen:
- Syö riittävästi sellaista kasvispainotteista proteiini- ja/tai rasvapitoista (mahdollisimman vähän kuumennettuja rasvoja) ruokaa, joka antaa sinulle virkeän olon. Itselläni parhaiten vihannesten kumppaniksi sopii punainen laatuliha (ei sika). Joillakin ehkä villi kala ja/tai palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
- Mausta ruokasi hyvin erilaisilla yrteillä ja luonnollisella suolalla (esim. harmaa merisuola, pinkki vuorisuola) sekä voimakkailla mausteilla, jos ne sopivat sinulle. Kokonaiset, juuri ennen käyttöä jauhetut mausteet toimivat parhaiten! Älä turhaan säästele, luonnollisista lähteistä tulevat maut tyydyttävät nälän paremmin.

- Älä käytä keinotekoisia makeutusaineita. Monet sokerittomat tuotteet ovat myrkkyä! Lisäksi ne totuttavat suun liian makealle, jolloin makeanhimosta on entistä vaikeampi irtautua.
- Kun on pakko saada makeaa, syö hedelmiä, käytä lisäksi esimerkiksi suomalaista luomuhunajaa, laadukasta melassisiirappia, vaahterasiirappia tai -sokeria, palmusokeria, koivusokeria ynnä muita keskimäärin vähemmän haitallisia makeuttajia.

Viime aikoina olen entistä paremmin huomannut, että nopeat hiilihydraatit ne vasta kiusallisia ovatkin! Glykeeminen indeksi ei ole aivan turha mittari, korkeaa GI:tä tulee ainakin minun karttaa. Jos olen syönyt vähänkään liikaa nopeita sokereita, niin melko pian yllättää sokerikrapula! Hermostuneisuus, vapina, voimien ja mielenmaltin menetys ihan pikkujutuista... en suosittele, jos huomaat mitä tahansa outoa sokeripitoisen välipalan tai "aterian" jälkeen!

Loppuun haluan ottaa lainauksen alussa linkittämästäni Studio 55:n jutusta:

"Nyrkkisääntönä Heikkilä suosittelee kaikille kroonisesta sairaudesta kärsiville kokeilemaan viljatonta dieettiä. Oma keho on tässä kohtaa paras mittari.

− Jos on vaikka kauhea leivänhimo, se herättää epäilyksen, ettei leipä sovi. Usein ruoka-addiktin merkki on se, että tietty ruoka aiheuttaa aivoissa jotain, joka sekoittaa järjestelmän."

2 kommenttia:

  1. Suosittelen Olli Postin blogausta Vesi + "konsultaatio". Pari kohtaa tähän:

    "kaveri sanoi saaneensa kovasti energiaa jätettyään vähemmälle Valion rikollisen surkeita maitotuotteita, ja viljoja"

    "Kannattaa korvata viljoja ja Valion aivanpaskoja maitotuotteita millä tahansa, tai ainakin parantaa laatua, jos todella tykkää leivästä ja maitolasista."

    "Ja viljoissa amarantti, quinoa, hirssi, tattari ja spelttikin on jo aika foodia, ja myös ohra, ruis ja kaura. Tärkeää olisi ostaa jyvät kokonaisina ja jauhaa itse."


    Ilman oletettua gluteiiniyliherkkyyttäni varmaan uskaltaisinkin syödä spelttiä, ehkä kamuttia sekä ainakin luomukauraa - varsinkin idätettyinä. Nyt syön vain gluteenittomia viljoja sisältäen välillä puhdasta kauraa, joka ei takuulla sisällä jäämiä muista viljoista.

    VastaaPoista
  2. Noh... enemmän tai vähemmän... haaveena toki on korvata viljankorvikkeetkin enenevässä määrin vihanneksilla.

    VastaaPoista