Oletteko kuulleet sanaa vuoroviljely? Suomessakin sitä on tehty ehkä karkeasti sadan vuoden ajan hyvin aktiivisesti, 1800-luvulta 1900-luvun puolenvälin tienoille. Kun pelto saa eri vuosina erilaista siementä, ja välillä saa olla myös kesantona, siitä tulee ravinteikkaampaa.
Mietinpä tässä juuri, että voisikin jatkossa pyrkiä entistä enemmän tukemaan niitä viljelijöitä, jotka tätä tapaa hyödyntävät. Mielestäni on aika typerää nyhtää maaperästä ravinteet yksipuolisella tehomaataloudella, ja sitten puskea siihen hirveät määrät synteettistä typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitteita (ja unohtaa muut kivennäiset, jotka ovat yhtä tärkeitä vaikka niitä tarvitaankin pienempiä määriä). Turha sitten valittaa vesistöjen rehevöitymisestä ja saastumisesta, jos ei halutakaan pyrkiä noudattamaan luonnon omaa kiertokulkua.
Kirjoitus tulee päivittymään... mutta tässä näin ensi alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti